keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Keskiviikko

Eilen olimme Oiassa, mistä melkein kaikki Santorinin postikorttikuvat on otettu, joten laitoin yhden kuvan eiliseltä. Yhteydet täällä ovat sen verran heikkoja, että montaa kuvaa ei saa lähetettyä, mutta laitan kuvia sitten lisää, kun tulen takaisin.

Tänään keskiviikkona lähdimme aamutunnin jälkeen kohti tomaattitehdas museota. Kyllä, luit oikein! Tehdas on lopettanut toimintansa 1980 ja siitä on sen jälkeen tehty museo. Paikka oli todella mielenkiintoinen.

Museosta lähdimme valmistamaan omaa lounastamme Megalochoriin, josta olikin livelähetys facessa. Ruoka oli todella hyvää!

Lounaan jälkeen kävelimme kreikkalaisen mytologian ja musiikin esittelyyn, jossa pääsimme myös itse soittamaan esiintyjän mukana. Minun soitin oli marakassi, enkä mokannut kertaakaan.

Musiikkiesityksen jälkeen patikoimme ylös kylään nimeltä Pyrgos. Pyrgos on toiminut joskus Santorinin pääkaupunkina. Patikointi kesti noin 40min. ja tietenkin ylämäkeen. Pyrgoksessa tutustuimme kylään ja sen kirkkoihin argeologin opastuksella. Samalla toteutimme yhtä tehtäväämme. Illalla söimme vielä Pyrgoksessa ja bussi haki meidät 21.30 sieltä pois.

Huomenna olisi vuorossa arkeologinen museo Therassa ja 360° kuvat ja paljon muuta.

Tiistai

Maanantai ja aivan puhki...

Maanantaina klo 9.00 aloitettiin luokassa opiskelu.

Parin luennon ja lounaan jälkeen aloitettiin ensimmäisen tehtävän teko eli meille annettiin joku juttu josta tekisimme videon Afternoon In Perissa -teemalla.

Rymässäni on Lotta Ruotsista ja Željana Kroatiasta. Saimme pienen kivipatsaan, josta videon rakensimme. Kuvasimme sitä eri eri paikoissa erilaisten materiaalien ympäröimänä.

Päivä kesti klo 9 aina klo 18 asti.

Klo 19.30 siirryimme syömään lähi tavernaan.

(Tämän julkaiseminen on epäonnistunut jo muutaman kerran, joten kokeilen taas)

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Lentokentällä oli paljon katsottavaa.

Viimeistä viedään

Lähdin lauantaina Helsingistä 13.45 kohti Frankfurttia. Frankfurtin lentokentällä olin 15.20 paikallista aikaa, joten minulle jäi hurjasti aikaa tutustua eri maiden lentoyhtiöihin, sillä lento Santorinille lähti klo 22.15. Santorinille saavuin 2.15 sunnuntai aamuna. Hotellin taksi oli onneksi minua vastassa kuten oli sovittu.

Sunnuntaina aamupalalle mennessäni bongasin toisen suomalaisen Karoliinan, jonka kanssa lähdimme tutustumaan paikalliseen kylään ja mustaan rantahiekkaan.

Klo 17 oli tapaaminen koko ryhmän kanssa.  Tapaamiseen mennessämme saimme niskaan pari pisaraa vettä. Ryhmässä on väkeä Kroatiasta (3), Saksasta (1), Suomesta (2), Italiasta (3), Portugalista (1) ja huomenna mukaan tulee myös väkeä Ruotsista (3) sekä Tsekistä (1).

Tänään aloitimme tutustumalla Santoriniin ja kreikankieleen. Opettaja Ifigenia opetti ääntämiset ym. jotka jokainen toisti kiltisti perässä. Kuulimme myös, että Santorinilla tulee vettä yhdeksänä päivänä vuodessa, joten osuimme yhteen niistä. Tai kuten englantilainen opettajamme David kutsui kyseistä "sadetta" naurettavaksi edes kutsua sateeksi.

Illan päätteeksi jokainen oli tuonut jotain mukanaan kotimaastaan ja maistelimme pöydän antimia.

Huomenna aloitamme toden teolla.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kaikki tiet vievät Roomaan...

Miksi Rooma? Pirita jo oli Firenzessä ja minä Fermossa, EUkot ovat jo Italiassa käyneet. Halusin löytää kurssin, jolla käsitellään EU-projektien hakemista ja hallinnoimista, eikä nyt muita löytynyt sopivaan aikaan kuin tämä Rooma. Hullua oikeastaan, että en vielä ole Roomassa käynytkään! Italiasta on nähty vasta Napoli, Rimini, Milano ja Fermo. Nähtävyydet, täältä tullaan!


Sunnuntai 15.10.: Rooma. Saavuin jo lauantai-iltana, olin varannut bussimatkan keskustaan jo netistä ja pysäkki oli kätevästi aivan hotellini lähellä. Hotelli oli pikkuinen, huoneita parissa kerroksessa vanhassa rakennuksessa Piazza Cavourin lähellä. Erittäin ystävällinen vastaanotto ja avuliaat työntekijät, ja oikein söpösti sisustettu huone. Pesuallas ei mahtunut kylppäriin ja oli sitten huoneen puolella, hyvin se siinä toimi!

Aamupala oli itsepalvelu pikku keittiöstä, kaikkea tarvittavaa löytyi ja kahvi oli erinomaista. Ensimmäinen päiväni Roomassa oli "omaa lomaa". Kävelin kaupungin komeutta hämmästellen Espanjalaisille portaille ja sieltä Piazza del Popololle, jossa join jääkahvia koskapa oli melko kuuma päivä, noin +27. Piazzalta kiipesin portaat Villa Borghese -puistoon ja hämmästelylle ei tullut loppua. Puisto on aivan valtava, Piazzan puolelta sieltä on mahtavat näköalat kaupungin yli. Päivä kului siellä mukavasti.

Jo ennen matkaa varasin kolme opastettua vierailua: Villa Borghesen taidetalo, Vatikaanin museokierros ja iltakierros Coliseumissa. Muut Borghesen vierailijat olivat amerikkalaisia turisteja, odottelimme helteessä opasta talon edessä olevalla aukiolla. Talossa on hengästyttävä määrä maalauksia ja veistoksia, monta sellaistakin, jotka muistan historian kirjoista tai yliopiston taidehistorian peruskurssilta. Ne tekevät kyllä vaikutuksen ja saavat ihmettelemään ihmisyyttä ja taidetta. Niin paljon kauneutta!

Vierailun jälkeen latasin puhelinta kalliissa baarissa Via Venetolla, joka on Rooman yöelämän keskus, mutta ei taida yöelämä kuulua tähän matkaan. Sieltä käveleskelin hiljalleen takaisin Piazza del Popololle, jossa oli jo kaikenlaista kiinnostavaa iltatoimintaa menossa. Kävelykilometrejä tuli varmaan viitisentoista tänä sunnuntaina! Hotellin lähellä oli mainio Pizzeria San Marco, herkullinen pizza ja hyvä Chianti! Buena notte!

Maanantai 16.10.: Aamulla varhain kun aurinko vasta nouseskeli, kävelin reippaasti Vatikaanin laidalle seuraavaa opastettua kierrosta varten. Vaikka seitsemältä olikin varmasti vähemmän väkeä kuin myöhemmin päivällä, oli jonottajia silti runsaasti. Kierros kesti noin neljä tuntia ja siihen kuului osa Vatikaanin museoista (loputtomia käytäviä täynnä historiaa ja taidetta), Siksiiniläiskappeli ja Pietarinkirkko. Sanat eivät riitä kertomaan. Käykää itse katsomassa, jos ette jo ole käyneet. Suosittelen tällaista aikaista aamukierrosta, kappelin näkee paljon paremmin kun siellä on hieman vähemmän väkeä. Pietarinkirkkoon kyllä mahtuu, se on aivan valtava. Kiertelyn jälkeen jalkoja särki jälleen, ostin matkamuistoksi lasisen joulukoristeen ja käveleskelin takaisin hotellille. Lounaaksi nautin spagettia tietenkin, ja naureskelin paikallisten villapaidoille, siellähän oli siis kuuma.

Kurssimme järjestettiin vuokratiloissa jotka olivat hyvin siistit ja modernit, ryhmämme mahtui pikkuruiseen luokkaan joka oli järjestetty täyteen tuolipöytiä, niitä joissa on kirjoitustaso käsinojassa. Viehättävä Cristina toivotti meidät tervetulleiksi ennen kuin kouluttaja Erika esittäytyi. Erika on Unkarilainen kirjanpitäjä, joka oli aikaisemmin työskennellyt EU:n palveluksessa projektien tarkastajana -"olin ennen vihollisen puolella", hän naureskeli. Nyt hän asuu Roomassa italialaisen miehensä kanssa, työskentelee kouluttajana ja konsulttina näissä projekteissa, ja harrastaa afrikkalaista tanssia. Töihin hän matkusti moottoripyörällä.

Koulutusta oli joko aamu- tai iltapäivällä neljä tuntia kerrallaan. Välillä se tuntui vähän puuduttavalta luennoimiselta ja asiat olivat paljolti sellaisia, jotka olisi itsekin voinut opiskella internetistä, sieltä löytyy EU:n sivuilta kaikki projekteihin liittyvät ohjeet. Parasta antia oli keskustelut muiden osanottajien kanssa. Valitettavasti jotkut puhuivat englantia hyvin heikosti eivätkä siten voineet paljon osallistua keskusteluihin, jäin miettimään, mitä he saivat koulutuksesta irti. Kaikki vaikuttivat mukavilta ja kiinnostuneilta osallistumaan Erasmus- tai muihin projekteihin jatkossa. Useimmat edustivat lukioita ja vastaavia oppilaitoksia.

Tiistai 17.10.: Olin päättänyt nähdä Trevin suihkulähteen ilman ihmismassoja, ja lähdin taas aikaisin aamulla kävelylle. Oli hienoa kävellä Tiber-joen yli ja pitkin kauniita katuja, kun oli rauhallista ja jopa hiljaista. Lähde oli upea, tietenkin. Vain kaksi israelilaistyttöä olivat lisäkseni paikalla, he sanoivat olevansa tosi tyytyväisiä itseensä, kun pääsivät liikkeelle jo ennen seitsemää. Niin olin minäkin! Nouseva aurinko hiljalleen kultasi lähteen patsaat ja ihmisiä kertyi lisää. Kävelin takaisin hotellille aamupalalle ja menin kouluun.

Kahvitunneilla koulutuspäivän puolessa välissä menimme kaikki rakennuksen alakertaan pieneen keittiöön, jonne Erika oli tuonut tarjolle instant-kahvia, teetä ja keksejä. Siellä oli myös kahviautomaatti, josta sai edullisesti erilaisia kahvijuomia. Pari kurssilaista taisi käyttää ajan tupakoimiseen kadulla. Kahvihuonekeskustelut olivat mukavia.

Koulun jälkeen kävin joen toisella puolella ostamassa matkalaturin puhelimeeni. Roomassa on niin paljon kuvattavaa, ettei mikään akku riitä! Lepuutin vaihteeksi jalkoja hotellilla ja luin matkakirjani loppuun. Kuudelta tapasimme muut kurssilaiset ja oppaan jälleen Vatikaanin vierellä, oli vuorossa kouluttajan järjestämä opastettu kävelykierros. Opas oli mukava nuori nainen, joka kertoi elävästi historiasta ja nykypäivän elämästä Roomassa. Lopuksi söimme pizzaa Campo dei Fiorin lähettyvillä, hyvää oli tietysti. Jaoimme taksimatkan takaisinpäin samaan suuntaan matkaavien kanssa.

Keskiviikko 18.10.: En lähtenyt aikaisin vaan sallin itselleni hieman pitemmät unet. Koulua oli jälleen aamulla, yksi kurssilaisista ei ollut paikalla koskapa halusi nähdä paavin ja oli miehensä kanssa siis Vatikaanissa koko aamupäivän, olivat vilahduksen nähneetkin elävästä paavista. Minä näin vain yhden kuolleen Pietarinkirkossa.

Koulun jälkeen tapasin kesäisen kurssikaverini Fermosta, Giovannin. Söimme luomulounaan pienessä kahvilassa ja vaihdoimme kuulumisia. Giovanni oli aikeissa ryhtyä viljelemään spirulina-levää tuttunsa maatilalla! Täytyy kysäistä myöhemmin, onko päässyt alkuun.

Iltapäivän käveleskelin jälleen historiallisessa keskustassa edeten hiljalleen kohti Coliseumia. Tein pari löytöäkin, esimerkiksi siniset Doc Martensit kierrätyskaupasta kolmellakympillä. Suu auki katselin taas kaupungin mahtavia rakennuksia ja vain nautin kaikesta näkemästäni. Pysähdyin kahville pieneen kuppilaan, jonka omistaja koko ajan haukkui aasialaisen näköisiä työntekijöitään, jotka eivät oikein osaneet italiaa saati englantia. Heitä kävi oikein sääliksi. Kahvilaan tuli myös nelihenkinen perhe, jotka puhuivat sekaisin englantia ja ranskaa, enkä voinut olla kysymättä, mistä he olivat kotoisin. No perheen isä, komea musta mies, oli tietenkin Ruotsista, Norrköpingistä. Äiti Sveitsistä. Perhe oli risteilyllä, teini-ikäiset lapset olivat väsyneitä ja kyllästyneitä ja valittivat kaikesta. Eläköön soolomatkailu! tuumasin ja lähdin seuraavalle varatulle kierrokselleni.

Coliseum-opas oli maailmanmatkaajan oloinen ex-komistus, joka varmaan oli vailla työtä ajautunut oppaaksi Roomaan. Italialaiseksi hän esittäytyi, mutta puhui ihan amerikkalaisittain. Hyvin hänkin osasi kertoa tarinoita ja viihdyttää ryhmäänsä. Kävelimme mykistävältä Victor Emanuelen monumentilta Capitolille (vihdoin sain nähdä Romuluksen ja Remuksen! vaikka se onkin jäljennös ja alkuperäinen patsas turvassa jossain) ja sitten Coliseumiin. Siellä meitä opasti arkeologi. Iltakierroksen erikoisuus oli "alakerta" eli areenan alla olevat käytävät, joissa gladiaattorit ja eläimet odottivat vuoroaan päästä taistelemaan hengestään. Historia havisteli siipiään silmien edessä. On se vaan ollut aikamoista! Kierros oli taas jaloille kova ponnistus, mutta mukana oli onneksi amerikkalaisrouvia, jotka olivat vielä lihavampia kuin minä ja hidastivat sopivasti tahtia.

Ostoskasseineni päätin ottaa taksin hotellille, eikä se kallista lystiä ollutkaan. Piazza Cavourin nurkalla oli vaatimattoman näköinen ravintola ja sinne änkesin syömään. Pöytään päästyäni huomasin, että lautaset olivat Noritakea ja lasit jotain kristallia. Muilla asiakkailla silkkiä tai kravatti yllä. No ei se pasta-annos silti minua vararikkoon vienyt, oli hyvää ja spumantet tarjottiin kaupan päälle. Grazie!

Torstai 19.10.: Aamiaisen jälkeen työstin kurssin muistiinpanoja hotellissa ja pesin vähän pyykkiä -käsimatkatavaroilla ei ihan viikkoa pärjää, kun on kuuma ja kävellään paljon. Sitten kävelin Piazza Navonalle ja Campo dei Fiorin torille ja kiertelin sen ympäristöä, söin salaattia Piazzalla ennen kouluun menoa. Kurssilla kävimme läpi projektien taloushallintaa, Erikalla oli siihen kätevät excel-taulukot esimerkkinä. Vaihdoimme myös osoitteet kaikkien kurssilaisten kanssa. Illalla söin hotellin lähistöllä Tripadvisorin suosittelemassa ravintolassa ja fiilistelin vielä Piazza Cavourilla illan tunnelmaa ennen nukkumaan menoa.

Perjantai 20.10.: Ajelin metrolla pohjoiseen, tapasin pääteasemalla romanialaisen kurssikaverin miehineen, kävelimme yhdessä määränpäähämme Montessori-kouluun. I-phonen karttasovellus osasi näyttää oikean reitin, onneksi. Toiset suomalaiset myöhästyivät, kun olivat kävelleet metroasemalta aivan väärään suuntaan ensin. Koulu oli kolkohkossa rakennuksessa, joka oli Mussolinin aikaan noussut osaksi olympiakylää. Vanha ja hämähäkinseittinen -miksi ihmeessä siellä ei siivota? Mutta viehättävä silti, ja lapset olivat ihania tietenkin. Olisimme muiden kurssilaisten kanssa kuitenkin mieluummin käyttäneet viimeisen aamupäivän vaikka ihan vain keskusteluun keskenämme menneistä ja tulevista projekteista ja ideoista.

Koululta lähdin samaa matkaa tsekkiläisen kurssitoverin kanssa, hänellä ja minulla tuntui olevan paljon yhteistä. Hän jatkoi matkaa lentokentälle, minä jäin keskusasemalla bussista ja lähdin toteuttamaan kahta jäljellä olevaa "must" -kohdetta: Bocca della Verità sekä Pantheon. Sovin kahden muun suomalaisen kanssa, että tapaisimme illalla ja söisimme yhdessä jossain keskustassa.

Olin ostanut päivälipun metroihin ja busseihin, joilla pääsin kätevästi paikasta toiseen tänään. Ensin Totuudenkidalle, siellä oli jonoakin mutta aika sukkelasti se eteni ja ystävällinen vartija kuvasi kokemukseni kännykälläni. Sain pitää käteni. Odottelin sitten bussia melko kauan helteisellä pysäkillä, vihdoin se tulikin ja pääsin sillä lähemmäs seuraavaa kohdetta, Pantheonia. Myöhään iltapäivällä sinne kulki jatkuva ihmisvirta, mutta olihan siellä tilaa ja kannatti käydä sekin näkemässä. Löysin sitten mukavan baarin kauppakamarin laidalta, joku soitteli Pink Floydia, ilta-aurinko paistoi ja olin oikein tyytyväinen kurssiviikkooni.

Tapasin suomalaiset kurssikaverit Trevin lähteellä ja söimme kouluttajan suosittelemassa ravintolassa -se oli niinkin suosittu että jouduimme kellariin syömään, mutta ei se haitannut. Hotelleille palasimme metrolla, kaikki olivat kävelleet jo päivän annoksen täyteen.

Lauantai 21.10.: Kotiinlähdön aika. Hotellin ystävällinen virkailija melkein talutti minut kädestä pitäen bussipysäkille, vaikka vakuuttelin pärjääväni. No ihan mukavaa.

Opettavainen kokemus lentolippujen hankinnassa: Ensimmäinen, edullinen lento Helsingistä Roomaan peruutettiin lentoyhtiön konkurssin takia (Air Berlin). Tunti puhelimessa, korvaavaa lentoa ei löytynyt, rahat saadaan takaisin (ja saatiinkin jo). No sitten oli jo kiire löytää uusi lento. Löytyi sellainen Moskovan kautta. Varauksessa lukee, että saatan tarvita viisumin. Tutkin sääntöjä netistä ja saan selville, että jos ei poistu transit-alueelta ja on siellä alle 24 tuntia, ei tarvita viisumia. Lähtö onnistui, hetken ihmeteltyään Finnairin virkailija löysi oikean "napin" tietokoneeltaan ja sai tulostettua tarkastuskortit molemmille lennoille. Moskovassa kukaan ei kysellyt mitään, transit sujui hienosti.

Vaan kuinkas kävi paluumatkalla: Rooman lentokenttävirkailijat eivät päästäneet minua Moskovan koneeseen. Olisi pitänyt olla se viisumi, vaikka kuinka selitin tulomatkaani ja esittelin tarkastuskorttejani siltä matkalta. Hermot olivat koetuksella, mutta kun kotiin piti päästä, niin etsin parhaan mahdollisen uuden diilin netistä ja lentelin sitten erittäinkin mukavasti Air Francen ja Finnairin businessluokassa yöpyen välillä Pariisissa lentokenttähotellissa. Siellä muuten oli erityisen mukava sänky! Pikku pysähdys entisessä asuinmaassa tuntui kotoisalta, sai puhua ranskaa ja lauantai-illan ohjelmatarjonta TV:ssä oli myös erinomaisen viihdyttävää.

Sunnuntai 22.10.: Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ranskalainen café au lait ja croissant ja lento businessluokassa Helsinkiin, hyvä lämmin aamiainen vielä koneessa. Vantaalta kotiinkuljetus miehen autossa, kun tyttäret palasivat samana päivänä Hollannista kuororeissulta.

Lopuksi: Kurssi oli kyllä hyvä ja toivon, että tulen pitämään yhteyttä joihinkin kurssikavereihin. Rooma on kuitenkin niin mykistävä, että se vei pääosan tällä viikolla. Erinomainen kurssipaikka, vaikka vähän kalliimpi kuin pienemmät kaupungit tai halvemman hintatason maat. Ei tule aika pitkäksi!


Cute room!

Breakfast.

Huge door!

Piazza del Popolo

Line skaters at the park

MJ lookalike

Ice coffee

Piazza life

WWF happening at the park

Calm areas too


Villa Borghese art house
David
Vatican, endless hallways




Ceiling!

Sixtine chapel

They are painted!

Pietà




St Peter's church

St Peter's
Erika
Venue

Class

At the end of our excursion

Fountain just before dawn

...and after


New old shoes

View from the Capitol

The typewriter of Vittorio Emanuele




They walked along the corridor to the lift and onto the arena they went.



Piazza Navona

Campo dei Fiori market

Montessori pupils' self portraits

Last day ended
He didn't eat my hand

Sun in Pantheon

In Rome, drinks come with goodies.



Valid tickets!

Paris airport hotels - but I was in a cheaper one.

Ranskan TV: Tanssii tähtien kanssa

Sardoun jäähyväiskonsertti livenä

Columbo