Montako ässää on renessanssissa?

Tänään koulumatkalla bussi jekutti taas. Nyt meillä oli liput!!! Bussin piti ajaa reittiä A:sta B:hen, ja niin se ajoikin, mutta teki pari reittiin kuulumatonta silmukkaa matkan varrella. Onneksi ehdimme ajoissa perille.... Opettaja neuvoi meille sovelluksen puhelimeen, jolla voi paremmin syynätä bussinsa. Vaikka siinä lukee 14, se ei välttämättä ajele protokollan mukaan, mutta tämän näkee tästä sovelluksesta. Ei vissiin oikein muusta. Ei se ole niin pilkun päälle täällä :)

Tämän päivän isoin homma koulussa oli käsikirjoituksen työstämisen aloittaminen meidän elokuvaamme. Ensin piti tietenkin keksiä juoni. Kahden hengen tiimit keksivät kukin idean. Lopuksi äänestimme voittajan. En vielä kerro enempää, koska saatte nähdä myöhemmin valmiin leffan! Juoni kirjoitettiin auki mahdollisimman tarkkaan ja jaettiin kohtauksiin, joita aloimme kukin kirjoittamaan auki ja vääntämään dialogeja. Huomenna jatketaan. Rankan aivoriihen päätteeksi pääsimme opastetulle kaupunkikierrokselle. Tässä kuvia porukastamme ihmettelemässä renessanssin aikaisia rakennuksia. Taloja on todella vaikea kuvata, koska kuvaan mahtuu vain pala seinää tai torni. Kato Googlesta.

Kierroksen jälkeen hajaannuimme omiin seikkailuihimme. Minä lähdin taapertamaan kylille.

Siinähän on itse Leonardo diCaprio - eikun daVinci!!!

Ihmispatsas pelottelemassa pikkulapsia. Tämä poitsu oli reipas.

En todellakaan tiedä, miksi karuselli oli tipahtanut keskelle toria.

Hevosta ei huvita. Korvat ovat luimussa. Ehkä pulu tuolla takana huutelee jotain?

Hetken ajattelin mennä Duomoon sisälle, mutta näin jonon ja istuin kahvilaan. Tuopissa oli vastapuristettua omenamehua. Leivos oli seitsemän suklaan paakkelssi, mutta se meni tähän nälkään kuin helmiä sioille. En ehtinyt makustella suklaita. Ykkösellä alas. Kiitos, oli hyvää.

Heja Sverige!

Haluan ehdottomasti samanlaisen sähköauton! Tällä voisin hinkata kodin ja Vanhan Paukun väliä.

Minulla oli tietty ennakkokäsitys Italian liikennekulttuurista, mutta yllättävän rauhallisesti täällä ajellaan. En ole meinannut vielä jäädä kertaakaan auton alle vaikka kadut ovat välillä todella kapeita. Kolareita näemmä sattuu täälläkin. Ciao Matteo! Olet muistoissa.

Mau. Ensimmäinen Mau. Koiria on joka kulmalla. Villejä ja vapaita koiria en tosin ole bongannut kuin yhden ja sekin taisi olla vain aamulenkillään. Oli liian huoliteltu piski katujen kasvatiksi.

Maistuis varmaan sullekin, mutta söin nämä jo tässä näpytellessäni. Olivat halvempia kuin Lapualla. Neljä euroa maksoi tämä toppa. Hyvää oli.