22.7.2017

Glottodrama –kurssi Fermossa Italiassa

Erasmus + -hankkeemme EUkot on syy, miksi vietin kaksi viikkoa kesälomasta Italiassa – ihan hyvä valinta sään puolesta tänä vuonna, voisi sanoa J

Unikapseli lentokentällä

Ensimmäinen uusi kokemus: nukuin iSleep –unikapselissa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ei huippumukava, mutta halvempi kuin lentokenttähotelli, ja oli kyllä tosi kätevää olla herätessä jo melkein lähtöportilla.

Seuraava uusi kokemus: tuntien odotus Tiburtinan linja-autoasemalla järjettömän kuumana päivänä. Viileämmässä säässä olisin kävellyt katselemassa paikkoja, mutta 35 asteessa – ei kiitos. Ihmisten katselu on aina mukavaa ajanvietettä, ja täälläpä olikin monenlaisia.

Linja-auto oli ilmastoitu ja mukava ja nukuin suurimman osan neljän tunnin ajomatkasta Fermoon. Saavuttuani soitin hotelli Astoriaan, josta kurssin järjestäjä oli varannut meille huoneet, ja he tulivat ystävällisesti hakemaan minut autolla. Hotelli on aivan kukkulan huipulla sijaitsevan vanhan kaupungin reunalla ja sieltä on upeat näköalat ympäristöön.

Fermo siajitsee Marchen alueella Adrianmeren rannikolla

Näköala Fermosta

Aamiaishuoneestakin kivat näkymät

Maanantaiaamuna kävelin Fermon vanhan Piazzan poikki ja astuin kaariovesta Yliopistonkadulle – ja ihailin ympäristöäni. Fermon on täynnä kauniita rakennuksia, kujia, portteja ja kapeita mukulakivikatuja.

Vanha yliopistorakennus ja sisäänkäynti Yliopistokadulle

Konservatorio samassa rakennuksessa takasi meille mukavat kahvitauot harjoittelevien muusikkojen säestyksellä: aina soi sello, viulu, huilu tai laulu.

Kurssi

Ensimmäisen päivän materiaalit, paljon tietoa

Opening presentation by Professor Nofri

Ensimmäisenä päivänä läsnä oli kymmenkunta kuulijaa, joista suurin osa oli alueen kieltenopettajia, jotka oli kutsuttu tutustumaan Glottodrama –menetelmään. Vain kolme meistä jäi koko kahden viikon kurssille, ja mina olin ainoa Italian ulkopuolelta tullut osallistuja. Ensin professori Carlo Nofri esitteli meille menetelmänsä teoreettista taustaa, jonka jälkeen siirryimme alakertaan luokkahuoneeseen. Siellä tuleva opettajamme Moreno ohjasi ensin lämmittelyharjoituksia. Sitten saimme metodin mukaisen mallioppitunnin, joka sisälsi pienen kohtauksen näyttelemisen pienissä ryhmissä ja esitysten katselemisen videolta. Ja kaikki tämä hiostavan kuumassa luokassa!

Sefora ja hänen poikaystävänsä Roberto

Ohjaajamme Moreno

Loput viikosta meitä oli vain kolme kurssilaista: Sefora, nuori kieltenopiskelija joka valmistuu syksyllä Anconan yliopistosta, Giovanni, joka opettaa italiaa toisena kielenä Roomassa, sekä minä. Ensimmäisinä päivinä olimme opiskelijoita ja teimme menetelmän mukaisesti oppitunteihin kuuluvat osiot Morenon ohjauksessa: malli, ensimmäinen esitys, kielelliset elementit, näyttelemistyöpaja, lopullinen esitys. Päivät täyttyivät lämmittelysessioista (vaikka joo ihan lämmintä oli kyllä muutenkin), näyttelemisestä, reflektoinnista, draamaharjoituksista, niiden arvioinnista… Joiden avulla koko ajan tutustuimme syvemmin menetelmään. Ja aika hauskaakin meillä oli.

Sefora ja Giovanni näyttelemässä

Toisella viikolla muutuimme opiskelijoista opettajiksi. Nyt me saimme itse kirjoittaa malliesitykset ja sitten näytellä ne, arvioida tuotosta, keskustella kielellisistä aspekteista, parannuksista, tehdä lisää draamaharjoituksia ja opiskella näyttämön järjestämistä ja siellä liikkumista… ja kaiken päätteeksi vielä lopullinen hiottu esitys. Neljäskin osallistuja, italialais-englantilainen Pina joka opettaa englantia Anconan yliopistossa, liittyi mukaan joten nyt meitä oli neljä. Päivät kuluivat tosi nopeasti, kun tutustuimme lisää menetelmään ja Glottodrama –kurssin ja oppituntien rakenteeseen.

Moreno, Giovanni, Sefora ja Pina luokassa

Olimme kaikki sitä mieltä, että yksi vaikeimmista asioista oli katsella omaa esitystään videolta. Siihen kuitenkin tottui lopulta, menetelmän mukaan opiskelu on vähän kuin hauskaa leikkiä jolla on tietty päämäärä, ja siten haluaisin sen esitellä myös omille opiskelijoilleni Suomessa. Mielestäni tällainen opiskelu sopisi oikein hyvin kansalaisopiston kielten kursseille.

"Ashley" purkaa huoliaan

"Emily" koettaa selittää kateuden tuntemuksiaan

Kurssin lopuksi meidän tuli esittää viimeisin tuotoksemme “loppukokeena” professori Nofrille, ja sitten saimme todistukset.

  

Toivottavasti saan pian myös videon esityksestämme, että voin jakaa senkin nähtäväksi. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja aion käyttää oppimaani tulevaisuudessa. Ainoa varjopuoli oli, ettei ollut muita osallistujia eri maista, mutta toisaalta oli myös tehokasta ja mukavaa opiskella pienessä ryhmässä.

Vapaa-aika Fermossa

Fermon vanhankaupungin alla on valtavat Rooman imperiumin aikaiset vesisäiliöt, jotka ovat todella hyvässä kunnossa. Niitä on jossain vaiheessa käytetty myös viinikellareina.

Viikonloppuna Fermossa oli lasten ja nuorten lentopalloturnaus, johon tuli osallistujia monesta maasta. Kuvassa avausseremonian lipputanssi, paikallinen perinne, joka vaatii taitoa ja tarkkuutta.



Viehättävä tarina koristaa allaolevan hissin sisäänkäyntiä: Mies nimeltä Vince asui aikanaan Fermossa ja oli tunnettu ystävällisyydestään. Hän tarjoutui aina kantamaan muiden laukkuja – jos nyt oikein ymmärsin italiankielisestä tekstistä. Nyt hänellä on siis muistomerkki täällä.

Hotellista pääsi hissillä rinnettä alas seuraavalle kadulle, ja sieltä toisella vielä yhden rinteen alaspäin. Alas ja ylös kävely oli kesähelteellä rankkaa, nämä vähän helpottivat kulkemista.

Giovanni ja italialainen pariskunta kuuntelemassa opasta lyhyellä kierroksella. Tässä meille esitellään yhtä Fermon upeista “palazzoista”, jotka olivat varakkaiden perheiden yksityisasuntoja, nyt niissä on usein esimerkiksi asianajotoimistoja tai lääkärien vastaanottoja.







Mahtavimmat perheet rakensivat myös torneja, Tässä ainoa Fermossa säilynyt. Nyt sen omistaa vieressä oleva pankki.

Heinäkuussa on torstaisin piazzalla antiikki- ja käsityömarkkinat, silmänruokaa runsain mitoin.

Näkymä kirjastosta piazzalle markkinailtana.

Vanha kirjasto, joka tunnetaan “näköalakirjastona”, kaunis ja tunnelmallinen.

Teatro l’Aquila, Fermon vanha teatteri, on uskomattoman upea. Harmi että kesällä ei ollut näytöksiä, kaikki tapahtuu ulkona.

Kahden viikon kurssin keskellä on viikonloppu. Vietin sen rannalla, sää oli sellainen ettei muuta voinut kuvitellakaan.

Italia = hyvää ruokaa. En pettynyt, yksinkertaisimmat ja halvimmatkin ateriat ja välipalat olivat aina yhtä herkullisia.

Jäätelöillä on nenä.

Pasta canoncini sienitäytteellä

Kasvismaistiaisia

Rannalla huomasin, että monilla paikallisilla oli omat paikkansa, jonne he tulivat joka päivä. Turisteja oli myös vähäsen, enimmäkseen Saksasta, yhden ruotsalaisperheenkin tapasin, mutta ei läheskään niin paljon kuin Esimerkiksi Riminissä tai Venetsiassa. Piazzalla tapasin kerran kaksi nuorta suomalaisnaista, toisen äiti asuu Fermossa. Tällä alueella on kuulemma paljonkin suomalaisia, enpä olisi arvannut.

En jutellut monenkaan italialaisen kanssa kurssilaisia lukuunottamatta, ehkäpä siksi, että minun Italian taitoni on samaa luokkaa kuin heidän englantinsa J Sainpa hyvän annoksen perusitalian harjoituksia. Nyt tiedän, että aurinkotuoli on “lettino” ja maksaa noin vitosen per päivä, minulle selvisi myös, että Fermon ja Porto San Giorgion välille ei bussilippuja myydä enää “stazionella” eikä “giornali”-kioskissa eikä “tabacchi”kaupassakaan, vaan ne tulee ostaa Fermon Piazzan “giornali”myyjältä. Kuuntelin, kuinka nuori neiti huusi matkapuhelimessa vanhemmilleen ja ymmärsin, että ongelmana oli, ettei hän ollut siivonnut kuten oli sovittu. Osaan tilata “bicchieren” viiniä ja löysin bussipysäkin vanhan rouvan italiankielisillä ohjeilla. Rooman bussissa jouduin osallistumaan keskusteluun, kun vastapäätä istunut herra halusi tietää, mistä olen kotoisin. No hänpä oli käynyt Suomessa taannoin ja viihdytti kanssamatkustajia koko loppumatkan kertomalla, miten Suomessa on mahdottoman paljon poroja teillä niin, ettei ajamaan pääse, ja miten siellä miljoonat hyttyset hyökkäävät samanaikaisesti kimppuusi ja se sattuukin aivan kamalasti, ja suomalaiset, jotka asuvat pikkiriikkisissä mökeissä, tarjoavat sinulle mielellään kalaa ja juustoa tosi pahan kahvin kanssa. Minä tietenkin hymyilin ja myöntelin, että juuri niinhän se on –eikös olekin?

Heippa Italia! Mutta minä olen onnekas, nyt saan ruveta etsimään vielä toista kurssia!

Tiina -eukko

linkkejä:
Glottodrama –hankkeen sivut:
http://www.glottodrama.eu/index.php?lang=en

Kurssin järjestäjän sivut:
http://www.novacultur.it/en/home-2/

Fermon esittely Discover Italy -sivustolla:
http://www.italia.it/en/discover-italy/the-marches/fermo.html