Kielikurssilla Dublinissa

Erasmus -kielikurssilla Dublinissa

Minun EUkot -kurssini valikoitui kielikurssiksi. Kohdemaaksi toivoin sellaista paikkaa, jossa voisin vapaa-ajallakin käyttää englantia mahdollisimman paljon. Oman kielitaitoni harjoittaminen on oikeastaan jäänyt lukion ja yliopiston pakollisten kurssien jälkeen, vuosien mittaan olen kuitenkin todennut tarvitsevani englantia jatkuvasti enemmän ja enemmän. Alunperin ajattelin Lontoota, mutta kurssiviikolla huokaisin helpotuksesta etten ollutkaan siellä massiivisen kerrostalopalon aikaan. 

Lähdin matkaan Lapuan rautatieasemalta lauantain ja sunnuntain 11.6.2017 välisenä yönä. Mainittakoon että kaoottisen ensimmäisen lomaviikon ja perheen leiriltä toiselle -vaihdon jälkeen muistin jo matkalla asemalle unohtaneeni muutaman asian, mutta passi, matkaliput ja pankkikortti tulivat onneksi mukaan!

Kuvista ei välity ympärillä takonut valtava bassonjytke...

Yöjuna Helsinkiin oli kokemus, jota ei toivottavasti usein tarvitse uusia. Matka sujui jokseenkin rauhallisesti ensimmäiset pari tuntia kunnes Tampereella junaan nousi humalaista ja häiriköivää väkeä, joista osan lopulta poliisi poisti kyydistä Hämeenlinnan tienoilla. Nukkumisesta ei tullut kerrassaan mitään matkan aikana. Matkustin ensimmäistä kertaa junalla suoraan lentoasemalle ja se sujui erittäin näppärästi Tikkurilassa paikallisjunaan vaihtaen. 

Lähtöportilla odotellen koneeseen nousua. 

Jännitin jonkin verran lentokoneella matkustamista ensimmäisen kerran sairastumiseni jälkeen. Lentomatkat sujuivat kuitenkin aivan mainiosti. Taisin nukahtaa joka kerta jo ennen koneen nousua... 

Näistä piti yrittää löytää oikea...

Kaksikerrosbusseista tuli tuttu juttu viikon aikana.

Dublinin lentokentältä eteenpäin pääsy olikin yllättäen työlästä, sillä ostaessani bussikorttia maksukorttini ei toiminutkaan. Langaton verkko oli hyvin huono enkä saanut millään yhteyttä nettipankkiin. Onneksi viimein löysin akun viime rippeillä verkon joka kesti nettipankkiin kirjautumisen. Kortin käyttöalueen rajaus oli unohtunut vaihtaa Pohjoismaat ja Baltia -asennosta koko Eurooppaan. Pieni mutta huomattava seikka! Paikallisissa busseissa periaatteena oli että vaihtorahaa ei anneta, eikä minulla ollut sopivan pientä käteistä mukana.

Lopulta pääsin oikeaan bussiin ja matkustin sillä suoraan Dublinin keskustaan. Kanssamatkustajat ja kuljettajat olivat joka paikassa hyvin avuliaita toisilleen. Se tuli myös huomattua, että Dublinin yleisissä busseissa ei matkustettu jäniksinä vaan kaikki maksoivat kiltisti lippunsa käteisellä kuljettajalle tai käyttivät bussikorttia. Kuljettaja tervehti kaikkia matkustajia sekä kyytiin noustessa että poistuessa ja ehti auttaa vanhukset ja invalidit kyytiin ja pois.

Sunnuntaina saapuessani Dubliniin minulla oli useita tunteja aikaa ennen bed&breakfast -majapaikkaani kirjautumista. Toki tästä meni ainakin tunti lentokentällä sählätessä. Kävelin matkalaukkuni kanssa keskustassa ja kävin etsimässä reitin kurssipaikalle. Huomasin myös, että oikoreittejä ei kannattanut yrittääkään etsiä, kurssipaikan kulman takaa löytyi nimittäin ihmisiä nukkumassa kadulla vaikka seutu muuten vaikutti siistiltä...

Spire of Dublin - Monument of Light
Maailman korkein kuvaveistos Dublinin keskustassa.

Näkymiä O'Connel Streetiltä.

Dublinin tornin juurella näkyi saarnaajia
ja muitakin jännittäviä tyyppejä.

Deverell Place. Kurssipaikan ovi vasemmalla,
oikealla koulupiha korkeiden porttien suojassa.

Talsittuani väsyksiin asti kello oli viimein kaksi iltapäivällä ja hakeuduin takaisin bussille. Majoituspaikkani sijaitsi noin 20 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Paikka näytti oikein mukavalta, mutta... sisälle päästyäni minut ohjattiin sivukäytävää pitkin huoneeseen joita oli rakennettu ehkä jonkinlaiseen autotalliin...

B&B-paikkani näytti idylliseltä niin netin kuvissa kuin kadultakin.
Naapurusto oli täynnä vastaavia majoituspaikkoja.

Ensivaikutelma pienestä huoneesta oli siisti ja kloorintuoksuinen. Ensimmäisen tunnin aikana totesin kuitenkin paikan olevan kylmä ja kostea. Viikko tässä kämpässä tuntui aluksi todella pitkältä ajalta. Ratkaisin sen kuitenkin pysymällä enimmäkseen poissa majoituspaikasta. Hintaan ei kuulunut aamupala, eikä se näyttänyt kuuluvan kenellekään majoittujista. Yhteisiä tiloja ei ollut ja isäntäväki tuntui karkaavan pois kun näkivät jonkun tulevan. Sain ovikoodin jolla pääsin kulkemaan "autotallin" sivuovesta. Kameroista päätellen he olivat kyllä hyvin perillä majoittujiensa liikkeistä.

Huone oli siisti ja se siivottiin joka päivä.

Ikkunasta aukeava näkymä käsitti karun betoniseinän.
Kauniina yksityiskohtana mainittakoon mustalinnun aamuserenadi joka aamu klo 4.

                   

Matkalla ensimmäisenä aamuna kurssipaikalle. Bussi oli täynnä koulupukuisia nuorukaisia.

Tässä aloittelemme DOREA Educational Instituten järjestämää English for Educators: Set the Base (Level I) Erasmus+ KA1 Staff Mobility Course -kurssiamme. Useimmat osallistujat olivat saapuneet pareittain samasta maasta ja oppilaitoksesta. Meitä "yksinäisiä" olivat lisäkseni Kyriakos Kreikasta ja Björn Ruotsista. Kurssin opettajana toimi Yuki Fragariani. Kurssipaikkana toimi Irish Education Partnersin koulutustilat rakennuksen kellarikerroksessa. Viereisessä toimistossa työskenteli ihmisiä eri koulutusorganisaatioista. 

Lisää kuvateksti

Koska majoitukseeni ei sisältynyt aamiaista, ostin useinmiten aamuisin kävelymatkani varrelta croissaintin tai hedelmiä. Varsinaista irlantilaista aamiaista en olisi kaivannutkaan. Irlantilaisen sanonnan mukaan kehotettiin "Syö aamuisin kuin kuningas, päivällä kuin prinssi ja illalla kuin kerjäläinen." Taidamme Suomessa tehdä toisinpäin, vai mitä? 

Wooden Whiskey oli lounaspaikkana yksi suosikeistani. Paikan vinkkasi Yuki-opettaja.

Mikä yllätys! Kurssin tervetuliaisillallisella Temple Barin ravintolassa tapasin ihan sattumalta opeystäväni Pirittan Hämeenlinnasta. Hän ihan totta vain ilmestyi selfieni taustalle!

Minä ja Piritta.

Tunnelmakuvia illalliselta. Irlantilaisissa pubeissa kyllä tunnelmaa riittää! Elävää musiikkiakin löytyy yhdestä jos toisestakin paikasta. 

Näkymiä katujen varsilta. Liikun koko viikon ajan majoituspaikan ja keskustan väliä bussilla ja keskustassa jalkaisin. Dublinin raitiovaunuliikenne oli remontin alla ja pääkaduilla sen vuoksi melkoisia liikennetukoksia.

Toisena kurssiaamuna saavuin kurssipaikalle juuri sopivasti todistaakseni alla näkyvää tapahtumaa. Läheisen koulun oppilaita varten oli joka suojatiellä kaksi aikuista turvaamassa tienylitystä. Bussimatkoilla näkyi vanhempia saattamassa pikkukoululaisia, mutta todellakin myös kävellen saapuvat lapset ohjattiin turvallisesti teiden yli pysäyttämällä liikenne. 

Kävimme kurssilla läpi sekä kielioppia että erilaisia sanastoharjoituksia, puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Kielioppitestejä tehtiin alkupäivinä tiuhaan tahtiin ja opettaja valikoi niiden perusteella meille sopivia harjoituksia. Suurin osa osallistujista saapui eri yliopistoista eivätkä kaikki toimineet varsinaisissa opetustehtävissä. Minun lisäkseni lasten kanssa tekemisissä olevia opettajia oli saapunut vain Portugalista. Toisen tai korkea-asteen opettajat olivat Ruotsista ja Kreikasta.

Ainoa yhteinen ryhmätyö meidän suomalaisedustajien kesken käsitteli suomalaista juhannuksen viettoa. Jostain syystä me itäisen ja läntisen Suomen asukkaat emme olleet aivan samoilla linjoilla perinteistä ;)

Portugalilaisten, slovenialaisten ja kreikkalaisten häiden yhdistelmä :D

Viimeisenä kurssipäivänä perjantaina ohjelmassa oli kiertoajelu Dublinin ulkopuolelle. Matkanteko taittui bussilla jossa ei ollut ilmastointia, luonnollisesti samalle päivälle sattui viikon lämpimin päivä... 

...puoli tuntia lähdön jälkeen kuljettaja kurvasi lähimmälle huoltoasemalle ja avasi bussin moottoritilan. Sama toistui useita kertoja päivän aikana, mikä vähän huoletti vuoristoisilla pikkuteillä...

Oppaassamme ei ollut paljolti kehumista. Hän jätti meidät tänne muinaisille asuinsijoille ja ainut asia mistä olimme melko varmoja, oli kellonaika jolloin bussi lähtisi ketään odottelematta. Maisemat olivat kyllä kauniita ja linnanraunioita osa kurssilaisista erityisesti toivoikin näkevänsä.

Glendalough.

Torni ja vanha hautausmaa. 

Tämä raunio on joskus kauan, kauan sitten ollut kirkko.
Nyt kattona taivas.

Ehdimme kiertää lyhyemmän luontopolun kahdesta vaihtoehdosta. Meitä tosin pelotti että myöhästyisimme bussista, mutta osa väestä halusi palavasti nähdä Glendaloughin järvet. Järvethän näyttivät, no, järviltä suomalaisen silmiin, toki vuoristomaisema oli huikaiseva. Paikallinen metsä oli puolestaan jotain sellaista mitä täältä pohjoisen havumetsävyöhykkeeltä ei löydy. Alla joitain kuvia reitin varrelta.

 

Vähän jykevämpi tuija kuin kotipihassa :) 

Vihdoin järvillä.

Yeah, aito säkkipillisti! Olipa hienoa.

Wicklow-vuoren huipulla oli hyvin tuulista.
Selfien kestävä paussi, totesi kuljettajamme ja jatkoi auton rassaamista.

Turisteja varten oli tehty oikein pitkospuut.
Mitään muutahan tällä paikalla ei ollut, heinikkoista ylänköä lukuunottamatta. 

Matka jatkui Wicklow-vuorten kautta Kilkennyn idylliseen kylään johon saimme tutustua omin päin. Ryhmällämme oli niin eri intressit, että hajaannuimme ensimmäisten satojen metrien jälkeen yksin tai pareittain lounaalle ja tapasimme uudelleen vasta kun paluumatka alkoi. Bussikyytiä tänä päivänä tuli kyllä liiankin kanssa, enkä voi sanoa nauttineeni kiemuraisista vuoristoteistä pomppivassa bussissa. Matkat taittuivat lähinnä pahoinvointia vastaan taistellessa ja torkahdellen. 

Kilkennyn katunäkymää. 

Kilkennyn linna.

Linnan hyvin hoidettu puutarha.

Näkymiä joelle.

 Päivä oli pitkä, mutta viimeisen illan kiire meinasi iskeä päälle. Trinity College oli vielä näkemättä ja kuuluisat Kellin kirjat. Museo oli auki enää vähän aikaa mutta tärkeimmät tuli nähtyä. Kellin kirjoja ei saanut kuvata, mutta vuosisatoja vanhat käsinkirjoitukset ja värikkäät koristelut painoivat pysyvän muiston mieleen.

Trinity College, Old Library. 

Muutama muukin oli tutustumassa kirjastoon.

Lukijan paratiisi. Kuinka paljon ihmiskunnan tietoa tänne mahtuukaan!

Minä ja Björn.

Viimeisenä iltana kävin slovenialaisten kurssikavereiden kanssa mm. tässä kirkosta restauroidussa pubissa. Paikka lienee ilmeisen suosittu, sillä vapaita paikkoja ei löytynyt.

Kirkosta restauroitu pubi Henry Streetillä.

Darja ja minä.

Jozica ja viimeinen paikallinen olutmaistiainen.
Ihan mielelläni jo siirryin takaisin kotimaiseen maitoon ruokajuomana :)

Kotimatka alkoi lauantaina kauan ennen kukonlaulua taksikyydillä lentoasemalle. Bussireitti olisi kulkenut suotuisasti majoituspaikkani ohitse, mutta bussit eivät vain kulkeneet öisin.

Tässä jo nousemassa Aer Linguksen siiville kohti Saksaa. 

...ja sitten kohti kotia.

Paluumatkalla ja pitkään pidempään vietin aikaa matkalta ostamieni pokkareiden kanssa.

Tuntuikohan kotona tältä? 

Todistuskin kurssilta annettiin.

Lopettelen viimein blogikirjoitukseni ja kiitän EUkot-projektia ja kaikkia sen eteen töitä tehneitä henkilöitä siitä, että minulla oli mahdollisuus osallistua kurssille!